27.11.2014

Suoramyyntiohjeistus ja tuottajaoppaan esittely

Aitoja Makuja II -hankkeen Johanna Mattila kävi torstaina 27.11. kertomassa pirkanmaalaisille tuottajille uusista suoramyyntiohjeista. Johannan mukaan yleisistä käsityksistä poiketen todellisuudessa elintarvikelainsäädäntö antaa pienille toimijoille paljon joustomahdollisuuksia. Näistä ei kuitenkaan ole tietoa, ja tätä varten Aitoja Makuja II -hankkeessa on lähdetty asioita avaamaan. Hankkeessa tehtiin kolme erilaista pakettia: Alkutuotannon tuotteiden suoramyynti, Vähittäismyyntitoiminta (jossa ei valmisteta mitään, vain myydään) ja Elintarvikkeiden valmistus ja myynti (kuten lihan leikkaaminen tai hillojen valmistus ja myynti). Painettujen esitteiden lisäksi on olemassa nettisivut www.aitojamakuja.fi/suoramyynti. Ohjeiden lisäksi nettisivuilta löytyy yrittäjien tekemiä kysymyksiä, joihin Evira on antanut vastauksensa. Nämä vastaukset toimivat ennakkotapauksina, joita voidaan soveltaa käytäntöön koko maassa. Näihin toimijat voivat verrata omaa toimintaansa ja ristiriitatilanteissa vedota Eviran vastauksiin.

Toimintaa käynnistäessä tulee miettiä tarkkaan, mitä aikoo tehdä; onko toiminta pienimuotoista vai vähän suurempaa jne. Tällä tavoin löydetään itseä koskevat, oikeat ohjeet. Alkutuotannon tuotteiden suoramyynnissä on kyse itse tuottamien alkutuotannon tuotteiden myynnistä suoraan kuluttajille tai paikalliseen vähittäismyyntiin. Alkutuotantoa ovat siis maidon- ja munantuotanto, lihakarjan kasvatus, kalastus ja kalanviljely, kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä viljan ja sienten keräily sekä metsästys. Esimerkiksi lihan myynti ei kuulu tähän, koska sille on jo tehty muutakin kuin kauppakunnostettu. Perunaa voi pestä ja pakata, mutta pilkkominen ei tähän enää kuulu – alkutuotannossa tuote ei muuta muotoaan. Myynti voi tapahtua omalta tilalta, tienvarsikojusta, torilta, ruokapiiristä tai REKO-lähiruokarenkaasta. Jotta toiminta on pienimuotoista, on kaikkien tuotteiden määrillä myyntirajat sekä suoramyynnille että paikalliseen vähittäismyyntiin. Ja tässä muuten paikallisella tarkoitetaan sitä, että tuottaja myy suoraan kaupalle ja kauppa suoraan asiakkaalle. Väliportaita ei saa olla enempää.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia tuli esille: Leimaamattomia kananmunia saa myydä suoraan kuluttajille 10 000 kg vuodessa. Kaupan kautta leimaamattomia ei taas saa myydä ollenkaan. Metsästysseura voi myydä hirvieläimien osia suoraan ravintolaan, jos seuraan kuuluvalla on hygieniakoulutus suoritettuna ja lahtivajalla elintarviketilan status. Ravintolassa tulee olla isolla kerrottuna, että riistan liha on tarkastamatonta. Hirvi pitäisi myydä nahkoineen ja karvoineen, vaan löytyykö Suomesta sellaista ravintolaa, joka voisi ottaa kokonaisen eläimen vastaan? Tuskin. Ei ravintoloilla ole sellaisia tiloja, joissa ruhon voisi käsitellä. Tarhattua lihaa, kuten kaniineja ei saa myydä ravintoloihin tarkastamattomana.

Jos tuotteiden määrälliset rajat ovat ylittämässä vähittäismyynnin osalta pienimuotoisuuden rajat, tulee tehdä omavalvonnan kuvaus ja tuotteesta riippuen myös vesitutkimukset. Jos taas suoramyynti kuluttajalle ylittyy, on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus. Nimestä huolimatta kyse ei ole fyysisestä tilasta, vaan ainoastaan ilmoituksesta. Elintarvikehuoneistoilmoitus koskee myös kuljetusta; alkutuotannon tuotteiden kuljetus on osa yrityksen omavalvonnan kuvausta. Jos yrittäjä kuljettaa suoraan asiakkaalle ilman välikäsiä, tulee kylmäketjusta huolehtia, mutta tallentavaa lämpötilanseurantajärjestelmää ei tarvitse. Vähittäismyynnissä taas tallentava lämpötilanseurantajärjestelmä on oltava. Huomioitavaa on myös se, että elintarvikehuoneistoilmoituksen tekeminen on pakollista silloin, jos aikoo myydä toisten valmistamia tuotteita.

Luvat elintarvikkeiden valmistukseen ja myynti elintarvikehuoneistossa ei ole Johannan mukaan mitenkään vaativaa eikä monimutkaista. Pienimuotoisessa toiminnassa ei enää tarvita laitoslupaa, vaan vaatimukset laitteistoista ja tutkimuksista ovat paljon kevyempiä ja helpompia. Tämä koskee mm. lihan leikkuuta, juuston valmistamista ja kalavalmisteita. Tuotteita voi myydä suoraan kuluttajille rajattomasti ja paikalliseen vähittäismyyntiin (kaupat, ravintolat, ruokapalvelut) 1000 kg vuodessa. Tällä kohden paikallinen vähittäismyynti aiemmasta poiketen todella tarkoittaa tuotantopaikasta 150 km säteellä tapahtuvaa myyntiä.

Ohjeita kannattaa käydä kurkkaamassa www.aitojamakuja.fi/suoramyynti -sivustolta. Kysy meiltä -osio on toimijalle erityisen hyödyllinen, siellä kannattaa käydä lueskelemassa muiden yrittäjien lähettämiä kysymyksiä ja Eviran vastauksia. Kysymyksiä ja vastauksia lisätään sivustolle jatkuvasti.

Eeva

26.11.2014

Muuttuvat pakkausmerkinnät

Ahlmanilla järjestettiin perjantaina 24.11. teemapäivä aiheesta muuttuvat pakkausmerkinnät. Kuluttajatietoasetus annettiin jo vuonna 2011, mutta viimeisetkin siirtymäajat ovat päättymässä ja hankkeelta oli pyydetty opastusta aiheesta. Ahlmanin Kartanolle saapui mukava joukko aktiivisia yrittäjiä, jotka halusivat selvittää mitä muutokset tarkoittavat omalle yritykselle.

Asiantuntijana toimi Mervi Luohivaara Turun yliopiston Brahea-keskuksesta. Tilaisuudessa oli loistava mahdollisuus kysyä aiheen asiantuntijalta juuri omaan yritykseen liittyviä kysymyksiä. Mervi vastaili ansiokkaasti yleisön haasteellisiin kysymyksiin, mitä pakkauksiin pitää merkitä. Myös tuotteen nimeämisestä ja markkinoinnista heräsi kysymyksiä. Esimerkiksi sanojen ”kotimainen” ja ”aito” käyttöä on mietittävä tarkkaan. Kotimainen sanan sijaan ”suomalainen” on parempi termi kuvaamaan tuotteen alkuperämaata. Itse ostan usein ”aito saunapalvi” makkaraa, mutta mitä aito tässä yhteydessä tarkoittaa? Onko makkara oikeasti palvattu savusaunassa ja miksi tuote on parempi kuin tavallinen ”saunapalvi” makkara? Tuotteen nimeämisessä on oltava varma, että nimi on kuvaava eikä johda kuluttajaa harhaan. Aihe herätti paljon keskustelua ja varattu kaksi tuntia ei riittänytkään, vaan keskustelua käytiin vielä lounaspöydissä. Erityisesti keskustelua aiheutti virkamiesten vaihtelevat tulkinnat asiasta ja osallistujat toivoivat johdonmukaisuutta viranomaisten toimintaan.

Paikalla olleet yrittäjät edustivat laaja-alaisesti eri toimialoja ja erilaisia myyntikanavia. GS1 Finlandin edustaja Mikko Luokkamäki oli saapunut esittelemään ”enaria”, johon vähittäiskaupan kanssa toimivat yritykset ovat jo jollakin tapaa törmänneet. Enari-nimike on toki jo vanhentunut ja nykyään EAN-koodin on korvannut GTIN-koodi. GTIN-koodi on kansainvälisesti standardisoitu tunnistekeino, jolla voidaan yksilöidä tuotteita. Vähittäiskaupassa on siirrytty yhä useammin sähköiseen tilausjärjestelmään ja tulevaisuudessa se tulee olemaan kaupankäynnin ehto. GTIN-koodi helpottaa sähköiseen tilausjärjestelmään pääsyä. GS1 Finland on kotimainen puolueeton yritys, joka vastaa ainoana toimijana Suomessa koodien myöntämisestä.

Päivän viimeinen puheenvuoro oli varattu Pirkanmaan Laatuetiketin Timo Rouville. Timo saapuikin paikalle tuliaisten kera. Timon tuomat esimerkkitarrat olivat kovan tutkinnan kohteena ja monet saivat uusia ideoita omien tuotteidensa etiketteihin. Etikettien suunnittelussa voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia värejä, muotoja, materiaaleja ja esipainettuja vaihtoehtoja - vain mielikuvitus on rajana. Etikettejä voidaan painaa digipainettuna tai offset-painona riippuen etiketin materiaalista ja käyttökohteesta. Timo painotti kuinka tärkeää on oikeanlaisen etiketin suunnittelu. Etiketin avulla tuotteelle saadaan lisää näkyvyyttä, joka auttaa erottumaan muista samanlaisista tuotteista. Hyvästä etiketistä viranomaisten vaatimat merkinnät ovat helposti luettavissa sekä tuotteesta saa hyvän mielikuvan, joka helpottaa kuluttajan ostopäätöstä. Etiketin suunnitteluun kannattaa siis panostaa, koska näköaistin avulla asiakas saa ensimmäisen kokemuksen tuotteesta.

Päivä oli antoisa ja siitä oli varmasti myös käytännön hyötyä. Mervin ja Mikon käyttämiin esityksiin voi tutustua meidän nettisivujen materiaalit-välilehden kautta. Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Eero

20.10.2014

Lähiruoan yhteiskunnallinen merkitys Pirkanmaalla

Olin muutama viikko sitten PPP ja Aitoja Makuja -hankkeiden päätösseminaarissa Tampereella. Näiden kahden hankkeen avulla lähiruoka on noussut juhlapuheiden sivulauseista konkreettiseen toimintaan. Hankkeiden tehtävänä on ollut tutkia, auttaa, selvittää, herättää keskustelua, yhdistää, verkostoitua, tehdä tunnetuksi ja olla alulle paneva tekijä lähiruokakulttuurin kehittämisessä. Hankkeet ovat päättymässä ja nyt tarvitaan jatkuvuutta. Yksityiset kuluttajat ovat jo hienosti kiinnostuneet ruoan alkuperästä ja lähiruoka on saanut kannattajia. Haasteelliseksi on kuitenkin koettu julkinen sektori. Seminaariyleisö vaatikin, että kuntapäättäjien päät pitää saada käännettyä lähiruoan puolelle.


Helsingin Ruralia-instituutti on tutkinut lähiruoan käytön aluetaloudellisia vaikutuksia Suomen maakunnissa. Elintarvikeyrityksille lähetetyn kyselylomakkeen avulla tutkittiin, minkälaisia yrityksiä Pirkanmaalla on. Kyselyssä kysyttiin yrityksiltä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä yrityksen toiminnasta ja tulevaisuuden näkymistä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia elintarvikeyrityksiä maakunnissa on ja mikä on niiden yhteiskunnallinen merkitys. Tutkimuksen mukaan Pirkanmaalla on noin pari sataa elintarvikeyritystä ja ne työllistävät noin 2681 henkilöä. Elintarvikeyritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli tutkimuksen mukaan 513 miljoonan euron paikkeilla. Lukumäärältään eniten oli leipomotuotteita valmistavia yrityksiä, merkittävin työllistäjäryhmä oli muiden elintarvikkeiden valmistajat. Alkutuotannon osalta tutkimuksessa kerrottiin myös tilastofaktaa: Vuonna 2012 Pirkanmaalla oli 4422 maatila, joista suurin osa kasvinviljelytiloja (2499). Verrattuna muun maan keskiarvoihin kotieläintiloja on enemmän ja erikoiskasvituotantoa vähemmän. Tulokset on avattu tutkimuksessa höystettynä taulukoilla ja suorilla lainauksilla sanallisista palautteista. Tarkemmat tulokset voi käydä lukemassa linkistä: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja118.pdf


Mikä tässä on nyt sitten niin ihmeellistä? Pöydälläni on tällä hetkellä kolme vastaavanlaista tutkimusta. Kyselytutkimuksissa selvitetään, minkälaisia elintarvikeyrityksiä Pirkanmaalla on, mistä hankitaan raaka-aineita, työntekijöistä, liikevaihdon kehityksestä, myyntikanavista, mitä yrittäjät ajattelevat tulevaisuudesta ja niin edelleen. Tutkimusten tulokset ovat vielä hieman erilaisia, riippuen minkälaiset yritykset ovat kyselyihin vastanneet. Aika tarkkaan on siis jo tutkittu yritysten toimintaympäristöä ja minkälaisia elintarvikeyrityksiä maakunnassa on. Ruralia-instituutin tutkimuksessa Pirkanmaan osuus on kymmenen sivua ja näistä kymmenestä sivusta kahdeksalla sivulla käsitellään tuttuja tuloksia Pirkanmaalaisesta ruokakulttuurista, alkutuotannosta ja elintarvikeyrityksistä. Ei pidä ymmärtää väärin, en todellakaan väheksy edellä mainittuja asioita ja olen erittäin kiinnostunut Pirkanmaalaisesta maaseudusta, elintarvikeyrityksistä ja lähiruoasta. Mutta kaikista eniten olen kiinnostunut siitä, kuinka saisimme lähiruoan kaikkien ihmisten ulottuville ja kannattavaksi yritystoiminnaksi? Tässä vaiheessa voin nostaa esiin Ruralia-instituutin tutkimuksen kaksi viimeistä sivua, joilta löytyy tutkimuksen tarkoitus ja suola: Ne tarjoavat kättä pidempää päättäjien päiden kääntämiseksi.


Kuntapäättäjiä kiinnostaa lähinnä raha ja työpaikat. Tässä tutkimuksessa on pystytty uskottavasti todistamaan mitkä ovat maatalouden ja elintarviketeollisuuden aluetaloudelliset vaikutukset. Seuraavassa on olennaista tilastofaktaa päättäjille: Jos vuoteen 2020 mennessä Pirkanmaalaiset hankintarenkaat nostavat omasta maakunnasta ostettujen elintarvikkeiden määrän kymmenestä prosentista arvioimaansa 28 prosenttiin, niin se kasvattaisi Pirkanmaan BKT:tä 13,3 miljoonaa euroa. Sama määrä lisää oman maakunnan elintarvikkeita toisi 186,7 henkilötyövuotta lisää Pirkanmaalle. Tämän luulisi kiinnostavan päätösvastuussa olevia ihmisiä - siis investoimalla 3,5 miljoonaa euroa lisää oman maakunnan elintarvikkeisiin saataisiin moninkertainen kokonaistaloudellinen hyöty!


Tällaista tietoa ja tutkimusta voidaan käyttää - ja pitää käyttää - hyödyksi kun halutaan vaikuttaa päättäjiin. En usko, että kovin moni voi kieltää lähiruoan aluetaloudellista merkitystä. Kyse on enää siitä, halutaanko investoida tulevaisuuteen ja luoda työtä sekä hyvinvointia maakuntaan. Suomen demokraattinen järjestelmä antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa päättäjiin tehokkaasti. Lähiruoan käytöstä omassa kunnassasi päättää kansalaisten valitsema kunnanvaltuusto. Kunnallisvaalit ovat neljän vuoden välein ja vaalitulokseen ei vaikuta hankkeet, maa- ja metsätalousministeriö tai MTK, vaan se mitä sinä itse äänestyskorttiin raaputat. Vaadi omaa ehdokastasi tukemaan lähiruoan käyttöä ja suorittamaan rohkea investointi työn sekä hyvinvoinnin puolesta. Jokainen meistä voi tehdä päivittäin päätöksen lähiruoan puolesta kaupan hyllyllä, ravintolassa tai vaikka baaritiskillä. Nyt on meidän jokaisen vuoro vaikuttaa tulevaisuuteen!

Kirjoittaja on Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hankkeen harjoittelija Eero Ojanen.

25.6.2014

Lähiruokarengastoiminta on saanut siivet alleen

Yleensä yksinkertaiset asiat ovat toimivimpia. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat REKO Lähiruokarenkaat, jotka saavat parissa päivässä satoja kuluttajia kiinnostumaan lähiruoan ostamisesta suoraan kuluttajalta. Eivätkä tuottajatkaan toimintaa yhtään väheksy, helppous ja tehokkuus ovat ilmeisiä myös myyjän kannalta.

Lähiruokarengastoiminta on saanut alkunsa Pietarsaarelaisen Thomas Snellmanin vierailusta Ranskassa, jossa hän tutustui paikalliseen kumppanuusmaatalouteen. Thomas ajatteli, että asiaa voisi yksinkertaistaa vielä entisestään ja laittaa osapuolet kohtaamaan sosiaalisessa mediassa. Pian syntyi facebook-ryhmät REKO Pietarsaari ja REKO Vaasa, joissa on tätä nykyä yhteensä noin tuhat jäsentä. Pirkanmaalla renkaita on jo Vesilahdessa, Lempäälässä, Akaassa ja juuri perustettuna Nokialla. Renkaiden ryhmät löytyvät facebookista samaan tyyliin nimettyinä, kuten esimerkiksi Vesilahden Lähiruokarengas REKO tai Nokian Lähiruokarengas REKO.

REKO tulee ruotsinkielisistä sanoista Rejäl konsumtion, suomeksi luotettava tai reilu kuluttaminen. Rengas toimii ruokapiirin tapaisesti, mutta kuluttaja ostaa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. Tilausalustana toimii facebook, jonka salatussa ryhmässä tuottaja avaa tilausketjun, johon kuluttajat kommentoivat omat tilauksensa. Toimituksia renkaassa on yleensä viikoittain, tietyn tuottajan tuotteiden toimitussykli riippuu tuotteesta. Esimerkiksi jauhoja ja pakastettua lihaa voidaan toimittaa vain kerran kuukaudessa, mutta tuoreita salaatteja ja ituja viikoittain. Tuottajat tuovat tuotteet sovittuun paikkaan, josta kuluttajat noutavat ne.

Toiminta on monella tavalla reilua. Kuluttajan kannalta reilua on se, että tuotteen alkuperä on tiedossa ja kuluttaja pääsee kasvotusten kohtaamaan tuottajan. Kun ruokaa myydään omilla kasvoilla, voi kuluttaja luottaa siihen, että tuotantoketjussa on kaikki kunnossa. Reilua on myös se, että välistävetoja ei ole, koska toiminnan organisoinnista ja kuljetuksista ei makseta kenellekään – tuottaja saa tuotteestaan saman hinnan, jonka kuluttaja maksaa ja kuluttajalta suoran palautteen tuotteistaan. Reiluus heijastuu myös ulkopuolelle, sillä toiminta on kaikilta kanteilta katsottuna kestävää kuluttamista: Se tukee aluetaloutta, eettisesti kestävää tuotantoa, huomioi ympäristön minimoimalla kuljetukset ja pakkausmateriaalien käytön sekä suosii sesonginmukaista ruokaa. Sosiaalinen kestävyys tulee toiminnan avoimuudesta, yhteisöllisyyden lisääntymisestä ja elämyksellisyydestä.
Renkaiden periaatteiden mukaisesti tuotteiden tulee olla mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä on tiedossa. Tuotannon eettisyys on tärkeää, tuotteiden ei tarvitse kuitenkaan välttämättä olla Luomua. Tuotteet ovat tuoreita, puhtaita, maukkaita ja lisäaineettomia. Renkaassa myytävien tuotteiden tulee olla omia, toisten tuotteiden välittäminen ei ole mahdollista mutta tuottajat voivat tehdä yhteistyötä mm. kuljetuksien suhteen.

Lähiruokarengastoiminta on helppoa. Aluksi se vaatii panoksia ylläpitäjiksi ryhtyviltä, jotta mukaan saadaan riittävästi tuottajia. Puskaradio hoitaa kuluttajapuolen: mainostusta ryhmistä ei ole juuri tarvinnut tehdä. Pikkuhiljaa lähiruokarengastoiminta saa jalansijaa myös tuottajien verkostoissa ja sana helposta markkinointitavasta kiirii. Lähiruokarenkaan tuottajat voivat olla alkutuottajia tai jatkojalostajia, kuten viljansa jauhavia viljelijöitä tai leipomoalan yrittäjiä. Kuka tahansa renkaassa mukana oleva voi myös myydä omaa, ylimääräistä tuotantoansa, kuten vaikka syksyllä marjoja.

Rohkeasti mukaan renkaisiin, tai ota yhteyttä hankehenkilöstöön niin perustetaan rengas myös sinun paikkakunnallesi!

24.1.2014

Tehdään lähiruokapäätöksiä tänään

Helsingissä järjestettiin tämän otsikon alla ennen joulua Tehdään lähiruokapäätöksiä tänään -seminaari, johon tuliaisiaan toi mm. mielenkiintoinen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Lähiruoan aluetaloudelliset vaikutukset -hanke. Alla ajatuksia tästä seminaarista kummuten.

Paikallisen ruoan käyttö maakunnassa voidaan turvata vain osana seutukunnan strategiaa. Maakunnissa on olemassa strategisia päätöksiä, mutta Pirkanmaalta ruokastrategia vielä puuttuu. Mitäpä jos haastamme kaikki paikalliset kehittäjät, kunnan päättäjät, ammattikeittiöt ja liitot laatimaan yhdessä strategiaa, jolla saadaan paikallisen ruoan käytön osuus nousuun maakunnassamme? Kaivataan maakuntaitsekkyyttä, joka parantaa juuri meidän maakuntamme työllisyyttä. Elintarviketeollisuuden BKT on 7,1 %. Merkittävä luku, jospa kotimaista ruoantuotantoa ei vaikka olisikaan? Olen useampaan kertaan ollut kuuntelemassa eri yhteyksissä europarlamentikko Sirpa Pietikäisen ajatuksia elintarvikealasta, lähiruoasta ja ruokakulttuurista. Häntä lainaten: ”Halpaa, huonoa ja kaukaa, ei anna mahdollisuutta paikallisen talouden kehittymiselle”.

 

Lähiruoan ja luomunkäyttö on erityiskysymys hallituksen lähiruokaohjelmassa ja Kataisen hallitusohjelmassa. Luomun käyttöä pyritään nostamaan 10 % kaikista hankinnoista vuoteen 2015 mennessä ja 20 % vuoteen 2020 mennessä. Elintarvikkeita jalostavia yrityksiä on suomessa noin 3000 tuhatta. Näistä yrityksistä 90 % työllistää alle 20 henkilöä. Loput 10 % ovat suurimpia ruoantuottajia. Lähiruokaan halutaan nyt panostaa myös julkisella sektorilla, mutta saatavuus on peruskysymys. Julkisella sektorilla pelkästään hankintojen muuttaminen paikallista ruokaa suosivaksi ei itsessään riitä. Muutoksia on tehtävä myös asenteiden ja ruokalistojen tasolla. Sesonkien suosimisella voidaan esimerkiksi muuttaa ruokalistaa kotimaisia juureksia suosivaksi. Juuresten käytöllä voidaan ruokalistalla tehdä tilaa vaikkapa kalliimpien luomulihatuotteiden käyttämiselle.

 

Pirkanmaalaiset jatkojalostajat käyttävät tuotteidensa valmistukseen 80 % kotimaisia raaka-aineita, mutta myyvät vain 20 % valmiista tuotteista omassa maakunnassa, miksi?

 

Jos lähi- ja luomuruokaan halutaan todella panostaa julkisella sektorilla, kuntapäättäjät vastaavat siitä mihin kunnan verorahat käytetään. Lähiruoan käyttö on arvovalinta ja hankinta kannanotto paikallisen tuotannon puolesta. Lähiruoan käyttö lisää paikallista elinvoimaa ja lähiruoka työllistää hyvin. Pirkanmaalla Ikaalisten kaupungille ja Hämeenkyrön kunnalle on annettu hankintavalmennusta, sekä koitettu toimintamallia, jolla voidaan ottaa huomioon pienet tarjoajat. Hiukan työlääksi mutta kuitenkin toimivaksi koettiin osaprojektin aikana toteutettu neuvottelumenettely. Ja Projekti onnistui. Hankinta asiantuntija Kati Myllyniemen johdolla paikallisten juuresten, perunan, vihannesten ja hedelmien määrää saatiin kasvatettua näiden kahden kunnan hankinnoissa.

Lainaan vielä melko vapaasti Sirpa Pietikäistä: turvallista, terveellistä, eettistä, ekologista ja edullista pitäisi olla myös julkisen keittiön valinta.

Tule mukaan julkisten keittiöiden loppuseminaariin 18.2 Ahlmanille, sekä yhteistyöretkellemme Keski-Suomeen 13.3. Lisätietoja saat näiltä sivuilta ajankohtaisista ja tapahtumista. Kirpeää ja aurinkoista pakkaskeliä! Anette

19.12.2013

Lähi- ja luomuruokatapahtuma Tampere-talossa

Tampere-talossa järjestettiin lauantaina 26.10.13 klo 10–17 Parasta Pöytään Pirkanmaalta -lähi- ja luomuruokatapahtuma, jonka tarkoituksena oli tarjota paikallisten elintarviketuottajien antimia tamperelaisten lautasille. Tapahtuman vierailijoiksi olivat tervetulleita paikallisesta ruoasta kiinnostuneet kuluttajat sekä ravintola- ja kaupan alan ammattilaiset.

Mukaan näytteilleasettajiksi kutsuttiin sekä ihan pieniä että isompiakin paikallisia tuottajia. Pääpaino oli lähiruoassa, mutta myös luomuruoka sopi hyvin samaan pöytään.

Tapahtumassa voi tutustua lähituotteisiin ja ostaa herkkuja kotiin vietäväksi. Päivällä oli mahdollisuus kuulla asiantuntijaluentoja ja ostaa lounas, jossa maistui paikallisuus. Illalla vuorossa oli Pirkanmaan Keittiömestarit ry:n sadonkorjuujuhla, johon myytiin ennakkoon illalliskortteja.

”Lähiruoka on mahdollisimman suurelta osin Pirkanmaalla tuotettua ruokaa, jonka tuotanto- ja jakeluketju on lyhyt ja jäljitettävissä tuot¬teen alkulähteille saakka” kertoi Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hankkeen projektipäällikkö Anette Mellin Ahlmanilta.

Lähiruoka tukee Pirkanmaan taloutta ja kiinnostavuutta


”Lähiruoan suosio piristää paikallista elinkeinoelämää ja ruokataloutta”, Mellin kertoo. ”Asialla on myös kulttuurinen näkökulma. Paikallisruokien uusi suosio kehittää alueen omaleimaisuutta matkailukohteena. Kaiken jo kokeneet ja nähneet turistit ja kongressivieraat haluavat täällä vieraillessaan maistaa nimenomaan pirkanmaalaisia makuja”, hän jatkaa.

Lähiruokatapahtumassa elintarviketuottajat voivat markkinoida omia tuotteitaan ja verkostoitua sekä keskenään että eri jakelukanavien (tukkujen, vähittäiskauppojen, ravintoloiden) kanssa. Pirkanmaalaisen ruokaketjun toiminta ja logistiikka kaipaa tehostamista. Lähiruoan saatavuus ei ole vielä riittävän tehokasta esim. ravintoloitsijoiden näkökulmasta.

”Kansainvälisille kongressivieraille toivotaan entistä useammin lähiruokaa, mutta keittiömestarille on iso haaste saada esimerkiksi paikallista lampaanlihaa 500 hengelle” kertoo Tampere-talon keittiöpäällikkö Juhana Paturi.

Lähiruokatapahtuman pääjärjestäjä oli Ahlman, mutta suunnittelussa ja järjestelyissä olivat mukana myös Tampere-talo ja Tampere Convention Bureau.

Lähiruokatapahtuma liittyy Ahlmanin Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hankkeeseen, joka pyrkii poistamaan lähiruoan käytön esteitä. Tampere-talossa on pitkään tehty töitä kestävän kehityksen saralla ja uusi Lähiruokatapahtuma tukee mainiosti talon vihreää linjaa. Tapahtuma tukee myös Tampere Convention Bureaun luotsaamaa ”Greening Tampere for Events and Meetings” -projektia, jonka tarkoituksena on kehittää Tampereen kongressi- ja tapahtuma-alaa entistä enemmän kestävän kehityksen mukaiseksi.

 

27.9.2013

Läheltä Hyvää

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille! Täältä Ahlmanin mäeltä käsin on organisoitu jo kolme hienosti mennyttä tapahtumaa, joissa oli mukana kymmeniä tuottajia ja tuhansia asiakkaita. Ensimmäinen järjestettiin Heiskalla, Hämeenkyrössä 16.8. Ilma oli mahtava, Heiskalla aina hienoa ja tunnelma hyvä. Pistin muuten merkille, että myyntipöydän tai tiskin ulkonäöllä on valtavasti merkitystä suhteessa myynnin ja kiinnostuneiden asiakkaiden määrään. Kurjen tilan upea ja runsas tiski notkui värikkäitä kauden vihanneksia ja kauppa kävi. Myös allekirjoittanut poistui Heiskalta viikonlopun viettoon ostoskassit herkkuja pursuten, niin hienoja tuotteita oli tarjolla joka tiskissä!

 

 


Valkeakosken Myllysaaressa oltiin 30.8 ensimmäistä kertaa. Kiitos Myllysaaren museon ja kahvilan porukalle kaikesta avusta ja ystävällisyydestä, sekä yhteistyöstä. Hienosti meni ja oli todella mukava järjestää tapahtumaa niin kauniissa miljöössä! Täällä mukana oli myös Mäkiselän Kaisa Valkeakosken ruokapiiristä. Kaisa tekee hienoa työtä vapaaehtoisesti Valkeakosken alueella kaikkien niiden puolesta, jotka ovat halukkaita käyttämään hyvää, paikallista ruokaa. Kaisa muuten etsii piiriin sekä tuottajia, että uusia piiriläisiä. Annan kernaasti yhteystiedot.
Ahlmanilla vietettiin viimeistä tapahtumaa 21.9. Ahlmanilla on aina tapahtumissa mahdoton kuhina, niin myös tänä vuonna. Tuottajia oli nelisenkymmentä ja kävijöitäkin 2500. Keittiömestari Arto Rastas oli kaikissa tapahtumissa mukana ja hänen hauen käsittelynsä kiinnosti kävijöitä, siksipä latasimme Arton selkeän ja opettavaisen kalankäsittelyn kaikkien nähtäville
http://www.aamulehti.fi/Ruoka/1194840437677/artikkeli/nain+teet+hauesta+ruodottoman+katso+video+lahiruokatapahtumasta+.html

Kiitos Kokkolan Aimolle, joka saa aina tunnelman kattoon jutuillaan ja musisoinnillaan. Kurpitsakilpailussa voitto vietiin tänä vuonna Ylöjärvelle,
http://moro.aamulehti.fi/2013/09/26/tama-46-kiloinen-mollykka-voitti-moron-kurpitsakisan-katso-video/

Ahlmanin ammattiopiston opiskelijoilla oli monen moista ohjelmaa tarjolla perennoiden vaihdosta opetusravintola Annassa tarjolla olleeseen kolmen ruokalajin lähiruokalounaaseen, jonka raaka-aineet olivat omasta maatilalta tai lähiympäristöstä. Kiitos myös Aamulehden väelle, joiden kanssa Läheltä Hyvää kiertue oli nyt jo kolmatta kertaa mahdollinen!
Vielä yksi tapahtuma meillä on, Tampere-talon valtaa paikallinen ruoka ja tuottajat, sekä valtavasti ohjelmaa 26.10. Toivomme runsaasti Tamperelaisia kuluttajia paikan päälle! Tunnelmaa tänne luomaan on lupautunut Mikko ”Peltsi” Peltola, Arto Rastas on tuttuun tapaan mukana ja mielenkiintoinen vieras on myös ruokakirjailija, toimittaja Christer Lindgren, jonka kirjoja, mm. Parasta maatiaisruokaa, tälläkin mäellä on luettu ahkerasti. Christer kertoo uusista mielenkiintoisista projekteistaan ja hänen kanssaan voi keskustella. Ilta huipentuu Pirkanmaan keittiömestariyhdistyksen ”Mestareiden sadonkorjuu 2013 ” illalliseen, johon voi lippuja kysyä Tampere-talosta http://www.tampere-talo.fi/lipunmyynti
Hattuna hienosti sujuneen loppukesän ja alkusyksyn kruunasi ehdokkuus kaupunkilehti Tamperelaisen Paras Tamperelainen Ravintola –äänestyksen sarjassa Paras Tamperelainen ravintolateko. Hankkeen tekijät ja muut Ahlmanin mäkeläiset kiittävät kunniasta, jo pelkkä ehdokkuus on hankkeelle mittava saavutus.
Aurinkoista syksyä ja tavataan Tampere-talossa! Anette

 

29.8.2013

Herkullista alkanutta syksyä!

Meillä täällä Ahlmanin mäellä on menossa varmaan koko vuoden kiireisin aika, kun kokoamme eri tapahtumiin tuottajia ja kutsumme kuluttajia ja ammattilaisia tutustumaan kaikkiin herkkuihin joita tarjolla on. Ruoka-Suomen tiedotuslehti pyysi meitä kirjoittamaan tapahtumistamme ja tässä blogissa juttu vielä muistutukseksi kaikille omankin maakunnan toimijoille koskien tapahtumiamme. Herkkujen Suomi jäi väliin, koska tahdoimme laittaa panoksemme nyt paikallisiin tapahtumiin ja tehdä yhä paikallisille kuluttajille pirkanmaalaista ruokaa tutuksi, sekä luoda myyntitilaisuuksia tuottajille. Herkkujen Suomi ja Syystober lähiruoka- ja juomatapahtumassa kävi hienosti yli 64.000 hyvän ruoan ystävää!


Lähiruoka osana kestävän kehityksen tapahtumia
Parasta pöytään Pirkanmaalta -hanke käynnistettiin vuoden 2010 alussa tarkoituksena mm. lisätä yhteistyömahdollisuuksia elintarvikealan toimijoiden välillä saattamalla yhteen mm. logistiikkaosaajia, lähiruokatuottajia, vähittäis- ja tukkukaupan edustajia, suurkeittiö- ja HoReCa -toimijoita, kuluttajia, kunnan päättäjiä, kehittäjäorganisaatioita sekä oppilaitoksia. Erityisen suosittuja ja hyviä yhteistyön edistäjiä ovat olleet lukuisat tapahtumat, joita hanke on järjestänyt tai osallistunut niiden toteuttamiseen. Vaikka hankkeen yksi alkuperäisistä tehtävistä on ollut lähiruoan logistiikan kehittäminen Pirkanmaan alueella, on käytännössä todettu, että imagon nostaminen ja tunnettuuden lisääminen ovat hyvin tarpeellisia.

Läheltä Hyvää -kiertue
Vuosien varrella hanke on järjestänyt useita tapahtumia eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Aamulehden 130. juhlavuoden yhteistyö on johtanut nyt kolmatta kertaa järjestettävään lähiruokakiertueeseen, jossa Läheltä Hyvää -tapahtumia järjestetään vuosittain kolmella paikkakunnalla ympäri Pirkanmaata. Kuhunkin tapahtumaan osallistuu 20–40 tuottajaa paikkakunnasta riippuen. Tapahtumat ovat houkutelleet paikan päälle tuhansia kuluttajia, jotka ovat voineet tutustua pirkanmaalaisiin tuottajiin, jatkojalostajiin ja muihin paikallisiin elintarvikkeiden valmistajiin. Tarjolla on lisäksi ollut aimo annos ruokaan liittyvää tietoutta eri aihealueista, tänä vuonna mm. keittiömestari Arto Rastas tutustuttaa väkeä vajaasti hyödynnettyjen kalalajien käyttämisestä ruoanvalmistuksessa.
Lähi- ja luomuruokatapahtuma Tampere-talossa
Vuoden 2013 isoimpana ponnistuksena hankkeessa on Tampere-talossa 26.10. järjestettävä lähi- ja luomuruokatapahtuma Parasta Pöytään Pirkanmaalta. Tapahtumaan on jo ilmoittautunut kymmenittäin paikallisia tuottajia. Lisäksi esille toivotaan lähiruoan parissa toimivia yhdistyksiä, hankkeita ja muita yhteisöjä esittelemään toimintaansa kiinnostuneille kuluttajille ja ammattilaiselle.
Tampere-talon tapahtuman järjestelyt saivat alkunsa, kun Parasta Pöytään Pirkanmaalta -hankkeesta pyydettiin puhujaa Tampere-taloon kestävän kehityksen seminaariin aiheella ”Suositaanko suomalaista? Lähi- ja luomuruoka.” Puheenvuoron lisäksi tilaisuudessa vedettiin työpaja aiheesta kiinnostuneille ravintoloiden ja kokousjärjestäjien edustajille. Isojen tapahtumien ja kongressien lähiruoan käytön lisäämisen lisäksi työpajan osallistujia kiinnosti kuitenkin erityisesti edelleen se, mistä lähiruokaa löytää ja mistä sitä voi ostaa. Esille noussut tarve oli hyvä pohja ponnistaa lähiruokahankkeen ja laadukkaana, lähiruokaa suosivana kongressikeskuksena tunnetun Tampere-talon yhteisen lähiruokatapahtuman järjestämiseksi.
Tampere-talossa järjestettävän Luomu- ja lähiruokatapahtuman jälkeen samassa Sorsapuistosalissa järjestetään ” Mestareiden Sadonkorjuu 2013” -tapahtuma, johon pirkanmaalaiset keittiömestarit loihtivat käsityönä kymmenien ruokalajien lähiruokaan painottuvan illallisen. Menussa on myös harvinaisempia herkkuja, kuten Pirkanmaan maakuntakalaa toutainta ja osmankäämiä. Lippuja voi ostaa Tampere-talosta.


Tervetuloa lähiruokatapahtumien Pirkanmaalle! Toivottavat Anette & Eeva Ahlmanin mäeltä


Ps. Seuraa myös Food Is Artin sivua: http://www.foodisart.fi/

17.6.2013

Paikallisesta ruokakulttuurista ja yhdessä tekemisestä

Nyt on alkamassa vuoden parhaat ajat herkuttelemisen kannalta. Villejä vihanneksia on kerätty jo hetken aikaa, ja villivihanneksia näkyy kivasti myös ravintoloiden listoilla. Pirkanmaalla on ainakin jokunen ammattimaisesti villivihanneksia keräävä yrittäjä. Niin paljon on innostusta, että erilaisia villivihanneskursseja ja retkiä järjestetään pitkin Pirkanmaata koko kevään ajan. Meillä täällä Ahlmanillakin omavaraisuuskurssi, johon villivihanneskurssi sisältyy, täyttyi välittömästi. Kannattaa vähän kurssittautuakin asiantuntijan opastuksella tai ainakin kerätä vain ne kasvit mitä tuntee. Nokkosista ja vuohenputkista on hyvä aloittaa.


Täällä mäellä tutkittiin eräässä toisessa hankkeessa pirkanmaalaisen maaseudun matkailuyrittäjien osaamisen kehittämisen tarpeita mm. paikallisen ruoan ja ruokakulttuuriin liittyen. Vastauksista esiin nousivat juuri villit vihannekset, elämyksen tuottaminen asiakkaalle, sekä lähiruoan hyödyntäminen oman yrityksen markkinoinnissa. Niemisen Niina joka tutkimusta teki, lähiruokayrittäjä itsekin (saatte luomukukkoa Viialasta syksyllä), on myös antanut arvokkaita ajatuksia verkostoitumisen tärkeydestä ja osaamisen jakamisesta yhdessä tämän kaiken kehittäjänä. Yksi teema oli ”tee toisin, eli uusia asioita vanhoista raaka-aineista”. Aika ajoin korjaillaan käsitystä paikallisesta ja lähellä tuotetusta ruoasta ainoastaan perinneruokana. Nykyään Tampereellakin on toki mitä mainioimpia paikallista ruokaa suosivia ravintoloita ja huippuravintoloista koostuva yhdistyskin, jonka tapahtumissa on mukavasti ollut esillä myös paikallinen ruoka. Mikä muuten on Pirkanmaalaista perinneruokaa, Karjalanpaistia vai?
Huhtikuun puolessa välissä kävimme Italiassa. Mukanamme oli hieno joukko paikallisia tuottajia tutustumassa pohjois-Italialaiseen ruokakulttuuriin, tuottajiin ja lähiruoan logistiikkaan. Vanhat kala-lajit ovat arvossaan, tuottajat myyvät tuotteitaan Colderetti- tuottajien toreilla ympäri Lombardian maakunnan, kaikkea lihasta vihanneksiin. Raaka-maito automaatti oli yksi mielenkiintoisista löydöistä. Myönnettäköön, että hygienia ei ihan vastannut täkäläisiä normeja. Työ paikallisen ruoan parissa lähti Italiassa kuitenkin erityisesti ruoan, ruokakulttuurin ja ruoan tekijöiden arvostuksesta, ketjun joka mutkassa. Marketissa lähiruokaa ei ollut Franciacortassakaan (paikallisia viinejä muuten oli). Tuottajat myivät tuotteet toreilla, suoramyyntinä ja osuuskunnista. Kuluttajat puolestaan olivat valmiimpia näkemään vaivaa ruokansa hankkimiseen. Saimme tutustua myös Michelin – rankattuun ravintolaan, jossa tapasimme samalla paikallisen slow food yhdistyksen puheenjohtajan. Jotenkin mutkatonta tuo yhteistyö siellä.
Loppukesästä nähdään taas Läheltä Hyvää kiertueella ja uusin tapahtumamme on Tampere-talossa, 26.10 otsikolla ” Parasta Pöytään Pirkanmaalta lähi- ja Luomuruoka tapahtuma”. Odotamme paikalle toivottavasti tuhansia kuluttajia ostoksille ja runsaasti paikallisia tuottajia myymään ja esittelemään tuotteitaan. Moni on jo ilmoittautunut, mutta mukaan mahtuu vielä! Myös maaseudun matkailuyritykset ja lähiruokaravintolat ovat tervetulleita mukaan, sekä luomua ja lähiruokaa edistävät paikalliset ja valtakunnalliset hankkeet. Ilmoittautua voi kaikkiin tapahtumiin minna.lehtonen@ahlman.fi ja lisätietoja löydät tältä sivustolta. Tehdään yhdessä.
Varmaan moni on jo huomannutkin, että Aleksis kivenkadulle aukeaa luomu- ja biodynaaminen kauppa Tila. Mukana on Kurjen tila, Luomulaatikko ja Rekolan Biodynaaminen tila. Viimekeväinen lähiruokaretkemme poikkesi myös Rekolassa, oli todella mielenkiintoista tutustua heidän tilaansa. Tilan osakkeita on ostettavissa. Siis tunne ruokasi ja tiedät missä se kasvaa. Hienoa!
Aurinkoa Ahlmanin mäeltä ja hyvää kesää! Anette

08.2.2013

Elintarviketuottajien lähiruokakysely 2012

Parasta Pöytään Pirkanmaalta – hankkeessa toteutettiin syksyllä 2011 ja keväällä 2012 lomakekyselynä sekä puhelinhaastatteluina kysely lähiruoantuottajille. Vastauksia saatiin yhteensä 131. Kysymykset laadittiin hankkeen ja Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoululla lähiruoasta väitöskirjaa tekevän Katja Koposen yhteistyönä. Kyselyyn osallistuneet yritykset olivat pääosin mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle 10 työntekijää, yleensä vain itsensä ja mahdollisesti yhden muun.

 

Kyselyn tuloksissa on valtavasti mielenkiintoista tietoa koskien mm. tuottajien käsityksiä itsestään ja tuotannostaan osana paikallista ruoka-kulttuuria, ajatuksista oman toimintansa kehittämiseen, tuotannon kasvattamiseen sekä myynti- ja markkinointikanavista. Myös tuottajien käsitystä julkisille keittiöille tarjoamisesta käsiteltiin.


Logistiikan kehittämistoimet ovat iso osa tämän hankkeen toimenpiteitä. Luomulaatikon kanssa jo testattiin logistiikkayhteistyötä, sekä lähiluomu tuotteita, jotka ovat saatavissa Prismoissa Pirkanmaalla. Koposen tutkimuksen mukaan tuottajien kehitysideana nousi esiin yhteiskuljetusten systemaattinen kehittäminen samalla alueella toimivien tuottajien kesken. Tutkimuksen mukaan paikallisessa lähiruokatukkutoiminnassa hinnat tulevat vääjäämättä muodostumaan kuitenkin kalliimmiksi kuin ketjujen massatuotteissa. Tuotteet tulee profiloida niin, että kuluttaja ymmärtää, miksi hän maksaa tuotteesta vähän enemmän.


Haaveissa on, että joku tukku vielä tarttuu tähän, siis lähellä tuotettuihin paikallisiin elintarvikkeisiin. Jospa saadaan aikaan sellainen rinki esimerkiksi perunantuottajia paikalliselle elintarviketukulle, että paikallista perunaa on aina saatavilla? Kauppoihin kuluttajia varten nyt ainakin. Ja hyvän päälle ymmärtäviin ravintoloihin. Ja sesonkia pitää muistaa suosia! Kaikkea ei saa ympäri vuoden, ja hyvä niin.


Mikäli olet innostunut tämän tyyppisestä kehittämisestä, tukku, tuottaja tai muu alan kehittäjä, ota yhteys hankkeemme henkilökuntaan Ahlmanilla!


Ps. Mitä olet mieltä osuuskuntamallista ja verkkokaupoista? Koposen kyselyn tulokset pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä.


Kevään tuoksua ja aurinkoa toivottaen, Anette

« Edelliset 10